Iittala on arvostettu, lähes kaikkien tuntema brändi. Tässä tekstissä teemme katsauksen Iittalan huikeaan historiaan. Kaikki alkoi, kun huhtikuussa 1881 ruotsalainen Petrus Magnus Abrahamsson perusti Iittalaan lasitehtaan. Suomalaisia lasinpuhaltajia oli hankala löytää, joten 17 ensimmäistä lasinpuhaltajaa tulivat Limmaredin lasitehtaalta Ruotsista. Helmikuussa 1888 perustaja Abrahamsson lopetti työskentelyn tehtaassa, ja tehtaan johtoryhmän puheenjohtaja Anders Aderssonista tuli tehtaan johtaja. Vuonna 1895 tehtaan osakkeiden suurimpana omistajana oli ruotsalainen Anders Norsted – pian hänen poikansa, Claës aloitti tehtaassa, ja eteni tehtaan varajohtajaksi – hänen aikanaan Iittala koki ensimmäiset menestysvuodet. Jo vuonna 1898 rakennettiin toinen järeä lasiuuni suuren lasikysynnän takia. Lasiuuni 1 valmisti lasivalmisteita lääketeollisuudelle, ja lasiuuni 2 valmisti lasivalmisteita kotitalouksille, sekä kristallia. Näihin aikoihin Alfred Gustafssonista, tehtaan valajasta, tuli ensimmäinen Iittalan oma lasisuunnittelija. Vuonna 1903 Gustafsson suunnitteli tunnetun Suurmieslasit -sarjan, tämä sarja oli passiivista vastarintaa Venäjän valtaa vastaan.
Ensimmäinen maailmansota aiheutti raaka-ainepulan, ja 1917 Norstedt myi Iittalan Karhula Oy:lle, joka oli osa A. Ahlström yhtiöitä. Ajan kuluessa Ahlström yhtiöt ostivat kaikki Iittalan osakkeet. Muodostui Karhula-Iittala. Vuodesta 1935 eteenpäin Iittala tunnettiin Karhula-Iittalana. Suuri menestys oli Bölgeblick lasit, jotka Aino Aalto suunnitteli vuonna 1932, ja joiden massatuotanto aloitettiin 1949. Jatkuva myynnin kasvu sekä työolosuhteet vaativat tuotantolaitoksen modernisointia, ja tuontantolaitos modernisoitiinkin vuonna 1937. Toisen maailmansodan aikana tehtaan tuotanto pysähtyi raaka-aine sekä työntekijäpulan takia, tuotanto saatiin kyllä käyntiin jo 1946, ja tehtaan modernisointi jatkui Antero Järvisen johdolla vuoteen 1947, jolloin uusi kaasukeskus sekä paineilmalaitos valmistuivat. Järvinen myös halusi korostaa lasien designia, ja Håkan Södermaströmin tultua johtajaksi 1950, tämä kehityssuunta vain vahvistui. Iittala valmisti tähän aikaan hyvin paljon lamppulaseja, ja 1971 avattiinkin lamppulasitehdas. Jo aikasemmin, 1963 Iittala oli palkannut suunnittelijan, josta tulisi hyvin kuuluisa – hän oli Valto Kokko. Mm. Kokon 1978 suunnittelema Otso-lasisto kuuluu New Yorkin modernin taiteen museon kokoelmiin.
Teollisuusvalaisimien laseja valmistettiin ensimmäisen kerran 1975 Ahlströmin Varkauden paperitehdasta varten. Jo vuonna 1981 Iittala oli Suomen suurin lasinviejä, 77 prosentin osuudella. Työntekijöitä tähän aikaan oli 530. Suuri mullistus tapahtui 1988, kun Ahlström, Wärtsilä ja muutama muu lasinvalmistaja yhdistyivät muodostaakseen Iittala-Nuutajärvi Oy:n. Mullistukset jatkuivat 1990, kun Iittala-Nuutajärvi Oy myytiin Hackman yhtiöille, joka oli ostanut myös Arabia keramiikan. Vuonna 2004 Hackman yhtiöt taas myytiin lyhyeksi aikaa Italialaiselle ALI yhtiöille, kunnes suomalainen Fiskars osti Iittalan 2007. Iittalan menestystarina jatkuu edelleen.